Lintulan luostari on yhteiselämäluostari. Se tarkoittaa, että sisaret osallistuvat päivittäin yhdessä jumalanpalveluksiin ja tekevät yhdessä työtä luostarin hyväksi. Heillä ei ole henkilökohtaista omaisuutta eikä tuloja, vaan he saavat luostarista kaiken tarvitsemansa.

Kirkko ja jumalanpalvelukset ovat luostarin sydän. Sisaret kokoontuvat jumalanpalveluksiin kahdesti päivässä. He myös toimivat palveluksissa lukijoina, laulajina ja alttariapulaisina. Ehtoollisjumalanpalvelus eli liturgia toimitetaan Lintulassa yleensä kahdesti viikossa. Säännöllinen pyhään ehtoolliseen osallistuminen on sisarten hengellinen voimanlähde. Luostarin jumalanpalvelukset ovat avoimia kaikille.

Jokaisella sisarella on luostarissa oma huone eli kelja. Siellä hän voi häiriintymättä syventyä henkilökohtaiseen rukoukseen ja hengelliseen lukemiseen.

Sisarten päivät kuluvat luostarin töissä, joita kutsutaan kuuliaisuustehtäviksi tai palvelutehtäviksi. Luostarin johtaja eli igumenia jakaa tehtävät sisarille kunkin voimien ja kykyjen mukaan. Töitä ei jaotella parempiin tai vähäarvoisiin. Luostarille arvokasta ja Jumalalle mieluista on se työ, jota tehdään nöyrällä ja iloisella mielellä.

Luostariin tuleva uusi kokelas osallistuu aluksi talkoolaisena luostarin palvelutehtäviin ja jumalanpalveluksiin. Jos hänellä on vakava kutsumus ja jos hän haluaa jäädä luostariin, hänet otetaan kuuliaisuussisareksi. Muutaman vuoden koeajan jälkeen hänet voidaan vihkiä viitankantajanunnaksi. Tällöin hänestä tulee virallisesti luostariyhteisön jäsen, mutta luostarilupauksia – köyhyyden, kuuliaisuuden ja naimattomuuden lupauksia – hän ei vielä anna.

Nunnaksi vihittävältä edellytetään usean vuoden kokemusta luostarielämästä. Hän sitoutuu Jumalan avulla viettämään loppuelämäsä köyhyydessä, kuuliaisuudessa ja siveellisessä puhtaudessa. Nunnaksi vihittäessä hän saa uuden nimen, jonka luostarin igumenia valitsee.