Athosvuoren vanhus Paisioksen opetuksia kärsivällisyydestä ja rakkaudesta

Jumalanäidin Konevitsalaisen ikonin ristisaatto
6.7.2014
Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko
Kokoöinen jumalanpalvelus Lintulan luostarissa
15.9.2014
Show all

Athosvuoren vanhus Paisioksen opetuksia kärsivällisyydestä ja rakkaudesta

Vanhus Paisioksen opetuksia. Nunna Kristodulin kääntämän kirjan kansi

Vanhus Paisioksen opetuksia. Nunna Kristodulin kääntämän kirjan kansi

Vanhus Paisioksen opetuksia. Nunna Kristodulin kääntämän kirjan kansi

Heinäkuun 12. päivänä tulee kuluneeksi 20 vuotta isä Paisioksen kuolemasta. Julkaisemme hänen muistopäiväkseen kaksi katkelmaa hänen hyveitä ja paheita käsittelevistä opetuspuheistaan. Ensi vuonna 2015 Lintulan luostari julkaisee kokonaisuudessaan isä Paisioksen opetuspuheiden V osan Hyveitä ja paheita. Kirjan kääntää Sini Seine. Aiemmin suomeksi on julkaistu nunna Kristodulin kääntämänä ja Kirjapajan kustantamana kooste isä Paisioksen opetuspuheiden kolmesta ensimmäisestä osasta. Kirja on loppuunmyyty.

Talvella odotamme kärsivällisesti kevättä

– Isä, näen, etten edisty hengellisesti ja murehdin siitä.

– Kerran eräs ihminen oli istuttanut viinitarhan ja vaikka se ei ollut vielä juurtunut, hän odotti sen tuottavan viinirypäleitä, tuottavan loputtomasti viiniä, jotta hän voisi juoda, iloita ja juopua. Niin teet sinäkin. Istutit pienen viinitarhan ja haluat heti juoda viiniä. Siitä ei tule mitään. Jos istutat tänään viinitarhan, et voi heti huomenna juoda viiniä. Vuoden päästä saatat syödä muutaman rypäletertun. Kahden vuoden päästä syöt korillisen viinirypäleitä ja viiden vuoden päästä saat juoda viiniäkin. Kilvoittele siis ja ole kärsivällinen, jos haluat nauttia hengellisiä hedelmiä.

– En ole tottunut odottamaan ja menetän helposti kärsivällisyyteni.

– Tarvitaan kärsivällisyyttä ja järkevyyttä. Näetkö, monesti ihminen odottaa kärsivällisesti tunnin pari, että ruoka kypsyy, muttei voi odottaa paria minuuttia että se jäähtyy. Mitään ajattelematta hän syö ja polttaa suunsa. Kun palaan Pyhälle Vuorelle, lähetän sinulle pyhän Hypomonen ikonin (suom. ”pyhä Kärsivällisyys”). Minulle lähetettiin kolme ikonia, kahden pyhittäjän ikonit ja pyhän Hypomonen ikoni. Annoin molempien pyhittäjien ikonit siunaukseksi, mutta pyhän Hypomonen ikonin säästin…

– Isä, minusta tuntuu kuin sydämessäni olisi hengellinen talvi.

– Jos haluat sään muuttuvan ja lämpenevän ja jos haluat puhjeta kukkaan ja tuottaa hedelmää − hyveen hedelmiä − sinun tulee iloita sekä hyytävästä kylmyydestä että auringonpaisteesta. Siitä kaikesta on apua hyvän kehittymisessä. Pääsemme yli hengellisestä talvesta olemalla kärsivällisiä, ja kärsivällisyyttä antaa toivo hengellisestä keväästä. Sittemmin kesällä tajuamme talven tärkeyden, sillä se on täyttänyt säiliöt vedellä ja hävittänyt kylmyydellään kaikki mikrobit.

Hyvä Jumala on järjestänyt pelastuksemme viisaasti ja Hän auttaa meitä Hyvän Isän tavoin – meiltä vaaditaan vain vähän kärsivällisyyttä.

***

Kallis todellinen rakkaus

Mielestäni rakkautta on kolmenlaista, on ruumiillista rakkautta, joka on täynnä hengellisiä mikrobeja; on maallista rakkautta, joka on näennäistä, muodollista, teennäistä, ilman syvyyttä; ja on hengellistä rakkautta, joka on todellista, puhdasta, kallista rakkautta. Tällainen rakkaus on kuolematonta –se pysyy ajasta aikaan.

– Isä, mistä voin ymmärtää, onko minulla todellista rakkautta?

– Voit ymmärtää sen tarkastelemalla, rakastatko kaikkia ihmisiä yhtä paljon ja pidätkö kaikkia ihmisiä parempina kuin itseäsi.

– Isä, rakkauteni Jumalaa ja lähimmäistäni kohtaan on kylmennyt.

– Kylvä se vähä rakkaus, mitä sinulle on jäänyt, että se versoisi, kasvaisi ja tekisi hedelmää ja voisit korjata siitä satona rakkautta. Sitten kylvät tuon satona saamasi rakkauden ja vähitellen aittasi täyttyy eikä sinulla ole paikkaa, minne se mahtuisi. Mitä enemmän kylvät rakkautta, sitä enemmän se lisääntyy. Sanotaanpa, että eräällä viljelijällä on yksi pieni pussi siementä ja hän kylvää sen. Aikanaan hän korjaa sadon ja kokoaa sen suureen pussiin. Jos hän jälleen kylvää saamansa siemenet, täyttyy kokonainen säkki. Ja kun hän kylvää oikein paljon siementä, täyttyy kokonainen vilja-aitta. Mutta jos hän ei kylvä siementä pikku pussistaan, siihen tulee matoja. Siemenet on viskattava maahan, jotta ne versoisivat, kasvaisivat ja tuottaisivat sadon.

Haluan sanoa, että näin käy myös rakkauden kanssa. Rakkautta pitää antaa ja osoittaa, jotta se lisääntyisi. Mutta joka ei anna vähästä rakkaudestaan, on kuin ihminen, jolla on kourallinen siemeniä, mutta joka ei kylvä niitä, vaan pitää ne itsellään. Tällainen on kelvoton palvelija, joka kätki talentin (ks. Matt. 25: 25).

Sinulle annetaan rakkautta sen mukaan kuin itse osoitat sitä. Jos et osoita rakkautta, et myöskään saa sitä. Näetkö, äiti antaa jatkuvasti rakkautta lapsilleen, mutta myös saa heiltä jatkuvasti, ja niin hänen rakkautensa enenee. Mutta jos pyydämme muiden rakkautta yksinomaan itsellemme ja haluamme kaikkien antavan meille ja jos tehdessämme jotain hyvää ajattelemme palkkaamme, meillä ei ole kallista vaan halpaa rakkautta. Silloin vieraannumme Jumalasta emmekä saa rakkautta Jumalalta emmekä ihmisiltä.

Ne, joilla on maallista rakkautta, kilpailevat, kuka saa napattua itselleen enemmän rakkautta. Mutta ne, joilla on hengellistä, kallista rakkautta, kilpailevat, kuka saa antaa toiselle enemmän rakkautta. He rakastavat ajattelematta, rakastavatko muut heitä vai eivät. He eivät edes pyydä muilta rakkautta itseään kohtaan. He haluavat antaa toisille kaiken, jopa oman itsensä, haluamatta mitään ja haluamatta muiden tekevän samaa itselleen. Tällaisia ihmisiä kaikki rakastavat, mutta kaikkein eniten heitä rakastaa Jumala, jonka kanssa heillä on sukulaisuutta.

Pyyteetön rakkaus on sitä, ettemme tee hyviä tekoja saadaksemme siunauksia. Viljelkäämme aatelista, aitoa rakkautta, jota Jumalalla on, eikä halpaa maallista rakkautta, jota on jokaisessa inhimillisessä heikkoudessa.

– Isä, minun on vaikea antaa rakkauttani sinne, jossa sitä ei arvosteta.

– Sinulla ei ole todellista rakkautta, siksi se on sinusta vaikeaa. Sitä, jolla on todellista rakkautta, ei kiinnosta, arvostetaanko hänen rakkauttaan vai ei. Hän tekee uhrauksen lähimmäisensä puolesta, koska hän tekee sen puhtaasta rakkaudesta. Hän ei edes muista sitä myöhemmin.

– Isä, kuinka voin unohtaa tekemäni hyvän?

– Viskaa se mereen… Niin voit unohtaa sen. Mutta sinun tulee unohtaa myös se paha, jota sinulle tehdään. Sillä tavoin kokoat itsellesi huomaamattasi hengellisen rikkauden.

Comments are closed.