Miten suuri paasto tulee viettää

Uusi kirja: Pyhä auttaja AUTUAS KSENIA
29.1.2014
Valmistelemme parhaillaan verkkokauppaa
17.3.2014
Show all

Miten suuri paasto tulee viettää

Arkkimandriitta Sofroni Saharov puhui pari vuotta ennen kuolemaansa luostarinsa veljille ja sisarille suuresta paastosta ja siitä, miten se tulee viettää. Tässä lyhyesti muutamia hänen ajatuksiaan.

Ensiksi vanhus Sofroni kehottaa kaikkia omaksumaan menetelmänsä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuluu näin: ”Nähkää perimmäinen päämäärämme ja kulkekaa sitä kohti aakkosista alkaen.” Paaston kohdalla tämä tarkoittaa, että nämä edessä olevat seitsemän paastoviikkoa on annettu meille, jotta valmistautuisimme ottamaan vastaan kuolleista ylösnousemuksen. Kristuksen tie ylösnousemukseen kulki kärsimyksen kautta. Hän kesti maan päällä kertakaikkisesti kaiken ilman että kukaan ymmärsi Häntä. Ja saatuaan tehtävänsä päätökseen Hän sanoi: ”Olkaa rohkealla mielellä, minä olen voittanut maailman.”

Isä Sofroni vakuuttaa, että jo tämän mielessä pitäminen auttaa meitä ottamaan suuren paaston vastaan erityisenä pyhänä ajanjaksona koko vuoden kierrossa. Se auttaa meitä paastoamaan ruumiillisesti ja pidättymään ruoista ilman, että paasto näännyttää meitä.

Jokaisen tulee lähteä edessä olevaan paastokilvoitukseen vapaaehtoisesti. Silloin voimme kulkea paaston taipaleen kadottamatta varsinaista päämäärää: sitä että saisimme tässä katoavaisessa ruumiissa ottaa vastaan Ylösnousemuksen armon. Jos pidämme tämän mielessämme, arkielämän pikkuasiat ja hankaluudet eivät järkytä meitä.

Vielä isä Sofroni paljastaa erään pienen salaisuuden, joka auttaa meitä paastossa. Se on sovintosunnuntain anteeksipyyntö, jolloin annamme toisillemme anteeksi kaiken, mitä työn, väärinkäsitysten ja ahdingon täyttämässä arjessa on kertynyt. Molemminpuolisen anteeksipyynnön myötä sielu tuntee itsensä vapaaksi ja rauhan täyttämäksi. Uusi toivo innoittaa sitä. Ja vapaus ja rauha tekevät paaston paljon helpommaksi.

Toisaalta ei pidä ihmetellä, että elämässä syntyy väärinkäsityksiä myös paaston aikana. Kun Kristus oli paastonnut erämaassa neljäkymmentä päivää, paholainen tuli kiusaamaan Häntä. Tämä tarkoittaa, että kun me paastoamme ja väsymme paastosta, joudumme mekin helposti alttiiksi vihollisen kiusauksille. Mutta asia on korjattavissa siten, että opettelemme voittamaan vaikeudet ja pyytämään ja antamaan anteeksi. Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen muistuttaa, että mitä voimakkaampi Henki meissä on, sitä helpompi meidän on unohtaa kaikki haavat ja antaa anteeksi loukkaukset ja sitä runsaammin meille vuodatetaan ikuisen elämän iloa.

Vielä isä Sofroni puhuu kummallisesta mutta perin tutusta ilmiöstä: ihmiset eivät näe omia virheitään ja tuomitsevat toisia. Hän varoittaa, että jokainen lähimmäisiin kohdistuva huono ajatus tekee halkeaman linnoituksen muuriin ja tuhoaa ykseyttämme. Kyseessä ei ole pikku juttu! Kun ajattelemme jostakusta pahaa ja lähdemme sen jälkeen huoneestamme ja tapaamme tuon ihmisen, huonon ajatuksen jäljet alkavat toimia. Toinen vastaa samalla mitalla, eikä koskaan saada selville, kuka oikeasti ”aloitti”. Jos tätä ei ymmärretä, jokainen kuvittelee olevansa oikeassa eikä näe omia virheitään. Näin tekevät piispatkin ja me kaikki. Siksi suuren paaston aikana rukoilemme: ”anna minun nähdä rikokseni”.

Lopuksi isä Sofroni muistuttaa mieleemme pyhittäjä Serafim Sarovilaisen sanat: ”Hanki rauhaisa henki, niin tuhannet ympärilläsi pelastuvat.” Hän laski, että hänen luostarissaan oli 26 veljeä ja sisarta. Jos Jumala auttaa heitä jokaista voittamaan himonsa ja jokainen heistä pelastaa tuhat ihmistä, niin 26.000 ihmistä menee Paratiisiin!

Siunattua paaston aikaa!

Lähde: Архимандрит Софроний (Сахаров), Духовные беседы. Том 1. Свято-Иоанно-Предтеченский монастырь, 2003.

Lyhentäen vapaasti suomentanut nunna Ksenia

Comments are closed.